Vuosi 2018 jää taakse jättämättä juoksutilastojen osalta suurta ikävää. Treenivihkossa viimeiset 12 kuukautta ovat olleet jatkuvaa soveltamista ja tasapainottelua lukuisten jalkaongelmien sekä yksittäisten onnistuneiden harjoitusryppäiden välillä. 2984 juoksukilometriä ja 66 000 nousumetriä 342 tuntiin tuntuu kaikkiin koettelemuksiin nähden miltei onnistumiselta, vaikka alkuperäisistä määrätavoitteista jäätiin tuntuvasti.

Kevätkaudella valmistautuminen NUTS Karhunkierroksen 160km:lle epäonnistui helmikuun alusta lähtien ITBS:n (vasen jalka) sekä lonkankoukistajan ongelmien (oikea jalka) estäessä riittävän juoksumäärän keräämisen. Itse kilpailussa lihaskestävyyden pettäminen ja (oikean) polven limapussin tulehtuminen/ärtyminen johti keskeyttämiseen 140km taipaleen jälkeen. 7 viikon palautumisjakso ennen NUTS Pallasta (134km) meni ultraväsyä karistaessa. YPH:lla kunto kantoi sentään maaliin asti, mutta vasta (oikean) lonkankoukistajan kanssa käydyn tappelun jälkeen.

43490949371_71ce84d9c6_k

NUTS YPH ja Äkäskeron keskiyö – juoksuvuoden ehdottomia kohokohtia (Kuva: Aapo Laiho)

Elokuussa raivasin tilaa ylimenokaudelle ja syksyn kisakalenteriin, jotta tulevia koitoksia varten ehtisi rakentaa uudet pohjat. Oikean jalan nilkka oli lukkoisen oloinen ja liikuntarajoittunut pitkään YPH:n jälkeen, samoin ukkovarvas. Seurauksena oli lonkankoukistajan kipuilu aina treenimäärää/-tehoa nostettaessa yli 50km/vko. Ex-tempore-treenileirillä elokuun lopussa (oikean) polven sisäsyrjään asettui vielä uusi kipukohta vaivaamaan ajoittaisesti loppuvuoden tekemisiä. Maksimikynnystä kiusaavat harjoitukset syyskuussa saivat myös vasemman polven sisäsyrjän kipeäksi, mikä johti yhä useampiin kevyihin viikkoihin ja muutamien treenien jättämiseen kesken.

Lokakuussa vaivat asettuivat hetkeksi ja treeniä kertyi yhteensä liki 350 kilometrin verran. Vaarojen Maratonin 13,5km sprinttimatkalla vauhtia tuntui löytyvän ihan mukavasti, mitä sitten onnistuin kompensoimaan pummaamisella ja vatsaongelmilla. Kuukauden loppuun sijoittui +100km Halloween Hike Keski-Suomen lumimaastoissa. Jo tapahtumaan lähtiessä olin hieman huolissani jalkojen kestävyydestä, enkä syyttä: noin 70 kilometrin kohdalla hyvin sujunut juoksu muuttui tuskaiseksi sauvakävelyksi (oikean) lonkan sivustan/pakaralihaksen ärtyessä. Loppumatkan 8-tuntisen pakkastaaperruksen aikana ehdin todeta useasti, että viisas ei olisi lähtenyt. Marraskuun treenejä lonkka ei  sentään häirinnyt, sen sijaan JKU:n talvijuoksusarjassa 10.11. juostu maantiekymppi jumitti (oikean) nilkan ja takareiden sotkien kovavauhtisempia VK-treenejä. Seuraavan 5 viikon aikana ehdin keskittymään vielä kohtalaisesti määrätreeniin (~400km, sisältäen lepoviikon), mutta vuodenvaihteelle suunniteltu ylimenokausi alkoi ennakoitua aiemmin (oikean jalan) ITBS:n kolottaessa polvea 16.12. juostun pk-lenkin lopuksi. Sohva, vastuskuminauha ja hierontapallo kutsuivat – taas kerran.

Jälkikäteen on helppo viisastella, että oikean jalan ongelmat olisi pitänyt hoitaa säntillisemmin kuntoon jo keväästä lähtien aktiivise(mma)lla lihashuollolla ja voimatreenillä. Todennäköisesti alkukevään ITBS vei liikaa huomiota vasemman raajan jumppaamiseen ja sotki juoksuaskelluksen liikeratoja, johtaen oikean puolen heikkojen kohtien kuormitukseen. NUTS Karhunkierroksen ja NUTS Pallaksen perusmatkat epäilemättä häiritsivät tilanteen kunnollista korjaamista ja hermoston rasitus laukaisi syyskautta häirinneitä pikkuvaivoja yhä tiheämmin. Tällä kokemuksella vuodelle 2018 asetetun tavoitteen, UTTF:n kaikkien osakilpailujen suorittamisen, uusiminen ei houkuttele. En sano ettei koskaan, muttei ainakaan ennen kuin alta löytyy ehjä treenikausi ja vahvempi luottamus fysiikan kestämiseen.

Näistä lähtökohdista suurimmat odotukset vuodelle 2019 kohdistuvat telakan välttämiseen ja suunniteltujen harjoitustavoitteiden läpivientiin. Muutamia kilpatavoitteitakin on kalenteriin piirtynyt, joista keskeisimpinä katseet kohdistuvat Altai Ultra Trailille (110km/+5650m) kesäkuun loppuun. Syyskauden kohtalo määrittyy viikon kuluttua UTMB-arvonnassa, jonka varasuunnitelman hahmotelmana on joko yksi pitkä tai 2-3 lyhyempää kisakoitosta polkumaastoissa. Alle puolimaratonin mittaisia pikkukisoja sekä muutamia maantiekirmaisuja kertyy varmasti myös mukaan tilanteista riippuen. Kuten kulunut auringonkierto opetti, suunnitelmat ehtivät kuitenkin muuttua vielä paljon, ennen kuin seuraava rakettien pauke päättää kuluvan vuosikymmenen.