Kuva: Ismo Aaltonen
Ensimmäistä kertaa järjestettävä Kytäjä Trail toimi tämänvuotisena kenraaliharjoituksena 3 viikon päästä koittavalle Ylläs-Hetta-ultralle. Hyvinkään Sveitsin/Kytäjän metsämaastot tulivat tutuiksi jo nuoruusaikoina ja hyvät muistot toissavuotisesta Hyvinkää Hölkästä samoilla seuduilla saivat lähtemään mukaan polkuvoittoiselle puolimaratonille. Huolimatta vähäisistä määrätreeneistä kesäkuun alkuviikkoina, luotto omaan kuntoon oli viivalle lähtiessä melko vahva.
Paikan päällä Kulomäen kisakeskuksella väkeä oli mukavasti ja sää komeili lämpimän kesäisenä. Lähtölistan nimiä selaillessani en ollut kovinkaan montaa tuttua löytänyt, joten ajattelin optimistisesti lähteä kerrankin kokeilemaan kisastarttia lähempänä kärkipään menijöitä. Reittikartan perusteella suuria mäkiä ei matkalla kohdattaisi, vaikka korkeusprofiili itsessään näytti melkoiselta siksakilta pienemmillä nyppylöillä. Tämä ei juuri huolettanut, sillä olihan kevään aikana kertynyt treenien myötä reilusti nousukilometrejä ja vk-harjoituksissakin vauhti tuntui lisääntyneen.
Starttimerkistä pääsimme liikkeelle klo 19.00 ja lähdin itse rohkealla vauhdilla kärkiviisikon mukaan. Ensimmäisellä kilometrillä sijoitus oli kuuden parhaan joukossa, joista osa katoaisi vielä muutaman kilometrin päästä lyhyemmälle 12km taipaleelle. Alle neljän minuutin kellottunut ykköskilometri ja nopeasti mäkiseksi ja juurakkoiseksi poluksi muuttunut baana nostivat kuitenkin sykkeet kattoon ja melko pian tajusinkin, että kärkiväen kannatti antaa mennä menojaan – ilmeisesti ihan kovatasoisia juoksijoita olivat kumminkin. Reitti nousi lyhyellä matkalla 40m korkeutta, jonka painelin vielä täydellä höyryllä ja sen alkoi huomata jo jaloissakin. 2 kilometriä tuli täyteen alle kymmenen minuutin ja syke löi 192 kertaa minuuttitahdilla, joten pikkuhiljaa pää sai väkisinkin viestiään läpi ja pieni kevennys olisi paikallaan. Samalla maitohapot iskivät kunnolla jalkoihin polun kadotessa niittyaukealta synkkään metsään. Vain kuukausi aiemmin eräs juoksijatuttu valitteli Bodom Trailin menneen osaltaan pieleen liian kovan startin takia ja nyt olin tekemässä täysin samaa, vaikka puolimaraton ei muutu millään sprintiksi, vielä vähemmän teknisillä poluilla. Haasta siinä sitten kärkeä, kun matkaa on jäljellä 18 kilometriä ja kroppa alkaa hyytyä luullessaan intervallitreenin ensimmäisen vedon päättyneen.
Loput ensimmäisistä kymmenestä kilometristä olivat nöyriä. Takaa alkoi tulla ohi rauhallisemmin aloittaneita ja etenkin pienillä mäillä ja kallioilla oma vauhti sakkasi pahasti. Luulin mittavien mäkitreenien auttaneen nousujen kanssa, mutta ilmiselvästi vauhdikkaat, räjähtävää voimaa ja hapenottoa vaativat kalliopätkät olivatkin oma heikko kohtani ja paikalla oleville suunnistajille jokapäiväistä kauraa. Sinänsä luonnollista ultrakisojen priorisoinnin puolesta, mutta harmitti silti vietävästi ja kallionousuja kävellessä lupasin itselleni lisätä mäki-intervalleja heti kunhan tilaisuus koittaisi. Syketasot pysyttelivät korkealla, vaikka pieni himmaaminen olikin auttanut saamaan tasaisemilla pätkillä vähän tekemisestä kiinni. 7km kohdalla imaistu geeli toi hieman energiaa jalkoihin ja auttoi myös muutamilla nousupätkillä. Reitti itsessään kulki hienoja maisemia välillä sukeltaen varjoisiin metsäryteiköihin, kiertäen erämaisen soisia lampia, mutkitellen pitkospuita ja teknisiä, kivisiä juurakoita sekä kivuten niitä hemmetin kallioita. Tahdin hiipuessa pään täyttäneet negatiiviset ajatukset löysivät tästäkin harmiteltavaa, sillä hyvävoimaisena reitti olisi todella nautinnollinen juosta. Ratamestari oli selvästi panostanut polkuelementteihin, sillä hiekkatiesiirtymät olivat varsin vähäisessä roolissa ja teknisyydessä ei tosiaan nuukailtu. Verrattuna Bodom Trailin reittiin sanoisin Kytäjän olevan vaikeampi ja hitaampi, mutta toisaalta myös hienompi!
Kuva: Hanna Bister
Puolivälin jälkeen oma tekeminen alkoi tasaantua ja toinen energiageeli auttaa, vaikka kiristysvaraa ei edelleenkään ollut jäljellä. Pää alkoi hyväksyä tämänkertaisen kisasuorituksen tällaisenaan ja pikkuhiljaa huomasin olevani takaisin kisakeskukselle johtavalla 5km pätkällä. Ankara auringonpaiste ja 22-25C lämpötila vaativat verojaan reitin lisäksi ja alakroppaan alkoi ilmaantua kramppien oireita, molempiin pohkeisiin, takareisiin ja nivuseen. Suolatabletit olivat tietenkin unohtuneet kisakeskukselle jääneeseen reppuun, eihän sitä ylimielisesti ollut kuvitellut niitä puolimaratonin ”pikamatkalla” tarvitsevansa. Täysmittaisiksi kramppi-iskuiksi juilimiset eivät kuitenkaan kehittyneet. Pääsinpä jopa pari sijoitusta nousemaan edessämenijöiden jäädessä potemaan omia kramppejaan, eikä takaakaan ollut enää tullut ketään ohitse aikoihin. Viimeisillä kilometreillä eteen alkoi tupsahdella myös 12km matkalta palaavia hitaampia juoksijoita, joiden kanssa molemminpuolisesta tsemppaamisesta sai voimaa loppurutistukseen. Erityismaininta ratamestarille täytyi antaa vielä loppusuoran sijoittelusta, sillä matka maaliin huipentui komealla alamäkipyöräpolun siksakilla ja sen jälkeen +50-metrisellä rehellisellä tunkkauksella laskettelurinteen rinnettä ylös maalitasanteelle. Tästä jos mistä osasi nauttia! Enää viimeinen kiristys ja maaliviivan ylitse ajassa 2:03:01. Ei loppujen lopuksi nyt mahdottoman huono aika raskaalle maastopuolikkaalle, mutta luultavasti 5-10 minuuttia olisi ollut tuosta leikattavissa ilman alun töpeksintää. Oppia ikä kaikki.
Maalissa (Kuva: AMN)
Maalialueen tarjoilut lettuineen varmistivat vaikutelman erittäin hyvin järjestetystä kisasta, pisteet Hyvinkään Rastin väelle! Reitti itsessään oli hieno ja hyvillä mielin ensi kaudellakin revanssimatkalle voi lähteä, jos muut kisa-aikataulut sallivat. Sitä ennen pääkoppaa täytyy koetella unohtamaan ensimetrien kiihdyttelyt sekä treenipuolella tapella oikein tosissaan intervallimäkiä vastaan. Ja kolmantena opeteltava kunnioittamaan nimeltä tuntemattomia suunnistajia. Sami Vähäsen 1:34:04 voittoaika on ilmiömäinen ja vetää vertoja mille tahansa BTTF:n kärkijuoksijalle. Oma 9. sijoitus yleisessä sarjassa (ehkä 19. kaikkiaan?) kertoo sekin, että suunnistajaväkeä ei sovi aliarvioida polkujuoksujen yhteydessä.
Dataa Stravassa:
Juoksua risuilla ja männynkävyillä 